Joulu meni jo

Joulu meni pian. Sukulaisia ja syömistä, kumpaakin runsain määrin.

Kuten jo tuli mainittua, ei tänä vuonna ollut montaakaan itse tehtyä lahjaa. Mutta pieniä kynttiläpusseja askaroin muutamia. Pibun onnekkaat sukulaiset saivat sellaiset omista vanhoista kuvistaan ja puistokaverille vein enkelikuvalla varustetun pussukan.









Itse saamani joululahjat olivat tänä vuonna kovin onnistuneita. Sain mukavia kirjoja ja niitä nauhoja ja nappejakin tuli. Ja paaaljon muuta hyödyllistä. Kiitos vaan kaikille lahjojen antajille.

Se mitä myös sain oli kova vatsatauti, jonka jälkimainingeissa vielä täällä huojun. Jostain syystä pelkkä vatsatauti ei riittänyt tälläkertaa, vaan sen päälle iski seuraavana iltana korkea kuume. Ei yhtään mukavaa. Ihan voimaton olo. Mutta jos mukavia puolia haluaa katsoa niin;
A. olipa hyvä ettei mennyt joulu tai uusi vuosi pilalle, kun sairastin vain sen väliajan
B. olipa kätevä tapa saada joulusyömisistä hankitut bonuskilot tehokkaasti pois.

Huomenna aion olla jo ihan juhlakunnossa. Pibu väkersi jo perunsalaatitkin. Jes!

Iloista Uutta Vuotta kaikille!

Leipomuksia

Joulunahan kuuluu ostaa/tehdä lahjoja, leipoa ja siivota. Jotenkin ei vaan ehdi kaikkea, joten ajattelin että kai tuon viimeisen voi jättää pois tai ainakin tehdä vaan semmoista pientä pintasiivousta (kaapit ja sauna jää väliin).
Eilen ja tänään ollaan sitten keskitytty siihen ruokapuoleen. Pääsen sen kanssa kyllä niin mukavan helpolla kun vietämme joulun äidin ruokapatojen äärellä. Minun vastuuni ruokapuolella oli kovin vaatimaton; suklaakakku ja leipä. Ei paha.

Tykkään saaristolaishenkisestä piimäleivästä. Se maistuu ni-in hyvältä kalan kanssa. Ja ehkä lihankin, jos joku sitä tykkää syödä. Tein muutaman leivän lahjaksikin. Mielestäni saaristolaisleipä on parhaimmillaan muutaman päivän vanhana joten jouluaattona nämä leivät ovat ihan parhaimmillaan.



Tänään leivoimme isosiskon kanssa valmistaikinasta (minusta se maistuu ihan yhtähyvältä kuin oma taikina) pipareita oikein urakalla. Ja koristeltiin ne reilulla kädellä. Jotenkin kuorrutteen pursottimesta vain tuli liian isoreikäinen ja kovin hienoja koukeroita ei pystynyt tekemään. Käytin kuorrutteeseen valkuaisen, tomusokeria, elintarvikeväriä ja sitruunaamehua sopivassa suhteessa. Ensin tein hesarin ohjeella ja siitä tuli ihan liian jämäkkää. Oma mutu-tuntuma oli parempi.



Ja tämän vuoden erikoisuutena oli tuplapiparit, niille isoimmille herkkusuille jotka haluavat yhdellä kahmaisulla kaksi. Oma suosikkini :). En ole suuri joulutorttujen ystävä, mutta pipareista tykkään kyllä ja etenkin näistä koristelluista. Ne on ihan parhaita kahvin kanssa.



Pibu taiteili erilaisia tryffeleitä ja minä leivon muutaman kakun huomenna. Siinä ne jouluruokavalmistelut. Kyllä on helppoa!

Joulukoristeita

Pikkuinen kotimme on niin täynnä tavaraa, ettei joulukoristeita enää oikein mahdu joukkoon. Emppu pitää huolen ettei koriste-esineitä ole laittaminen alle metrin kokeudella. Jotain pikkujuttuja kuitenkin laitoimme ja haaveilen vaan siitä isommasta kodista, jonne voisin oikeasti joulunaikaan koristeita laittaa.



Muutamat viime vuonna huovutetut tontut pääsivät katselemaan vaihteeksi muita kuin varaston seiniä. Ne isoimmat tontut jäivät odottelemaan ensi joulua.



Leikkasin muutaman nahistuneen mandariinin siivuiksi kuivumaan ja odottelemaan käyttöä. Vaikka mandariinit olivat ihan kuivia korppuja niin siivuista levisi ihanat tuoksut keittiöön. Ei taida ehtiä siivut kuivua pakettien päälle. Ja paketithan on melkein jo tehty, onneksi.





Tänä vuonna jäi myös isot piparitalot tekemättä lahjoiksi. Pibu teki Joulupukin reen ja pienen mökin kotiin. Huomaavaisesti hän laittoin namusia reilulla kädellä. Kiitos Pibu. Emppu pääsi rähmimään pikku käpälillään joulupukin poroja juuri kun namuset oli suurella hartaudella kiinnitetty. Sillä seurauksella Joulupikin rekeä vetääkin 4 poron sijasta 2. Mutta eipä se menoa haittaa.

Joulupuuhia

Syksy on ollut harvinaisen vetelä. Ei oikein jaksanut mitään. Osasyynä on tietysti Pibun kakkostyö rakennuksilla -kun on yksin yksivuotiaan kanssa ei oikein jaksa levitellä käsitöitä iltahämärässä. Vaan nyt viikonloppuna saimme vihdoinkin itsemme joulupuuhastelu vireeseen. Paketteja syntyi ja lahjatilannekin on aika hyvällä mallilla. Kaikki jotka lahjoja ansaitsevat eivät tänä jouluna niitä kuitenkaan meiltä saa. Toivottavasti ei tule kellekkään paha mieli, nyt ei vaan rahat ja rahkeet riitä.

Pibu teki jo viikolla muutamia pikkuisia neulahuovutusjuttuja. Empulle sammakon, koska jostain syystä se on Empun ehdoton suosikki. Yläkertaan vievien rappusten päällä on katossa roikkuva puinen lentävä sammakko ja se jaksaa ihastuttaa Emppua joka kerta kun yläkertaan astelemme. Olin itse unohtanut koko sammakon olemassaolon (taisin ripustaa sen sinne joskus kuusi vuotta sitten). Isosisko lahjoitti vaipanvaihtopisteen piristykseksi julisteen, jossa kahvia kittavaat HelloKitty ja kukapa muukaan kuin sammakko. Sen sammakon kuulumisia kyselessä pystyy vaipan vaihtamaan aika kätevästi. Eläköön sammakot!



Tein pieniä porsaita. Isosisko kysyikin onko ne norsuja vai possuja. Niinpä. Ihan kuin pizzataksin kuljettaja, joka kysyi Dannyn nähdessään ovellamme "onko koira vai lammas?" . Höh. Toisille nuo eläinasiat ei näemmä ole niin selkeitä. No hyvä on, myönnetään sitten, että possuille tuli pikkuisen pitempi kärsä. Mutta ei kai ne lampaat hauku Turkissakaan?







Joulumarkkinat tuli koettua eilen Lohjalla. Ne on edelleen parhaimmat joulumarkkinat missä olen suomessa käynyt. Ei ole lakumyyjiä tai rinkelikauppiaita. Myyjät ovat panostaneet sekä esillepanoon, pukeutumiseen että monessa kojussa myös tuotteisiin. Valikoima oli hyvä, samoin tunnelma. Ensikerralla täytyy laittaa vielä yhdet villasukat ja tuplapipat, oli nimittäin taas niin kylmä, että sulaminen kesti ainakin tunnin.

Pipareitakin ehdimme leipomaan. Tänä vuonna ei taida tulla piparkakkutaloja kuten edellisinä vuosina. Pukin reen Pibu teki, siitä kuvia myöhemmin.



Innokas pikkuleipuri laittoi kaikki voimansa peliin, kun painoi muotteja taikinaan. Ja taisi taikina maistua niin hyvältä, että leipuri jaksoi aika kauan pöydässä puuhastella.


Pibun huopapallot

Iloista joulun odotusta!

palmikkosukat

Empun sukat valmistuivat eilen. Pikkuisia sukkia on mukava neuloa, ne valmistuvat minunlaiseltakin hitaalta tikuttajalta nopeasti. Näistä tuli kivat ja nyt pitäisi sitten kaveriksi tietysti ommella villakangastakki. Eihän tuollaisten sukkien kanssa haalari sovi, eihän :) Taitaa mennä sen ompelu tammikuulle tai jäädä haaveeksi.





Empun Palmikkosukat
Lanka: joku vanha ohut villalanka kaapista
puikot: 2.5
koko: (2 - 3/4) v (vähän pienennettynä)
ohje: Drops Palmikkosukat omilla muutoksilla
Lopputulos: mieleinen



Nyt pitäisi keskittyä joululahjoihin. Niistä uhkaa tulla peikko. Ei mitään tarkkoja suunnitelmia, ei mitään loistavia ideoita, ei yhtään aloitettua lahjaa..ja kohta on jo joulukuu. Lahjojen antamisesta ja tekemisestä on tullut mukavampaa kuin lahjojen saamisesta..mutta jos ne joutuu tekemään ja hankkimaan kovassa paineessa kuihtuu ilo siitäkin hommasta.

Omia joululahjatoiveitakin mietittiin eilen täällä.
- Emppu (=Empun äiti) ei toivo pehmoleluja eikä mitään tilaavieviä juttuja , meille ei oikeasti mahdu mitään isoja pellefanttipehmoleluja (Empun äiti ei tykkää pehmoleluista. Tai muutama on ihan kiva, sanotaan vaikka viisi..mutta niitä on jo nyt kymmenen kertaa sen verran).
- Isosisko toivoi Frendien tuotantokausia (5 ja siitä ylöspäin).
- Pibu ei oikein tiedä mitä toivoisi. Jotain kivaa ja tarpeellista raksalle. Mikä ihme se sitten onkaan.
- Itse toivoisin nappeja (puisia ja keraamisia) ja koristenauhoja. Ja uutta ompelukonetta, mutta se taitaa jäädä haaveeksi. Onpahan jotain mitä ostaa kun se lottovoitto osuu kohille.

Pikkuhiljaa joulu tulee..

Ulkona on aika lohduton näky. Ainakin meidän takapihalla; pieniä loskaläjiä ja mädäntyneitä lehtiä. Plääh. No jotenkin sitä on yritettävä saada vähän joulumieltä, vaikka tämä joulu ei ehkä niin ihana tule olemaankaan. Menee varmaankin taloprojektia puuhastellessa ja haaveillessa niistä tulevista jouluista siellä :). Tontilla käydessä tein havukranssin eilen.



Siellä oli kuin minua varten vähän rautalankaa. Havuja oli riittävästi ja kylläpä sieltä saisi monta kranssia tehtyä, jos jaksaisi ja ehtisi. Tämä oli elämäni eka havukranssi ja siksi ei ihan täydelinen, mutta parempi sekin kuin vanha ovikoristeemme (se jossa ne kaksi lintujen syömää nallea surkeana istui edelleen). Nauha on liian ohutta, mutta ainoa joka varastoista löytyi. Täytyy vaihtaa kun ehtii nauhakauppaan.

Empun turvallisuuden (ja minun hermojen) kannalta on ehkä parempi, ettei kuusta kanneta sisään tänä jouluna mietimme jotain vaihtoehtoja. Yksi voisi olla kuusi maljakossa tai sitten kuusi takapihalla. Tuo kuusi maljakossa on aika vaivaton.



Kaverimme muuttavat pieneen mummonmökkiin ja lupasivat pitää tuparit joulukuussa. Sinne viemisiksi ompelin sydämet. Tuo pitsikukka on joku vanha harjoituskukka, joka nukkui ompelulaatikossa. Lisää sydämiä tulossa ja vähän jouluisemmassa hengessä...kun vaan pääsisi ompelukoneelle. Nyt pääsen, jos olen nopea, Pibu lähti Empun kanssa puistoon. Heippa!

Housut

Tein Emppulle housut Ottobren kaavoilla. Olisi pitänyt jo muistaa että Ottobren koot on reiluja. Empulle riittäisi hyvin Ottobren 86cm vaikka muuten onkin käytössä osittain jo 92cm. kasvunvaraa siis löytyy näistä housuista.



Housut 92cm
kaavat: Ottobre
kangas: Hilco (Espoon Tilkkupuodista)



Ostamistani Hilcon kankaista tämä oli suosikkini. Sopii mainiosti housu- ja miksei takkikankaaksi (siis sellaiseksi kaupunkitakiksi kevät/syys käyttöön). Ostin silloin samaisella kerralla tämän kankan kanssa ruskean resorin, jota oli tarkoitus käyttää lahkeensuihin ja vyötärölle. Olen todennut, että vaikkei ne resorit aina niin kauniita olekkaan niin käytännölisiä ne kyllä on. Vähän isommissa housuissa ne pitää puntit pois jalkojen alta ja pieneksi menossa olevissa ne antaa vähän lisäaikaa käytölle (etenkin ne vyötäröllä olevat paksut resoripalat jotka voi kääntää. Ne on ihan mun suosikit).







Vaan resoripala pysyi kateissa ja laitoin sitten vaan kuminauhat. Odottelen resoripalan löytymista ja sitten tuunailen housuja. Eipä nuo kuminauhat ole sen kauniimmat ole kun resorit, mutta paljon epäkäytännöllisemmät. Malli oli niin leveä, että ilman jotain kiristystä lahkeista vaikutelma olisi ollut kasarihenkinen housuhame (eihän nekin ole tulossa muotiin???!!).

"Mukava" huomata miten omat tavat ja maneerit tarttuvat Emppuun. Puhelimessa puhutaan sujuvasti samalla kun legojen kanssa puuhastellaan ja järkkäillän leluja.



Jotenkin tuon puhelimen asento ei ehkä ole se kaikista paras...mutta uskon vahvasti että se oikea asento löytyy hyvinkin nopeasti.

Muffinsseja

Haaveilen tekeväni/hankkivani Empulle kotileikkeihin laadukkaita ruokia. Niin että ehkä jos jonain päivänä saamme leikkimökin aikaiseksi, voi sen keittiön täyttää ihanilla herkuilla. Vielä Emppu ei kotileikkejä leiki, mutta niiden aika ei ole enää kovin kaukanakaan.

Kokeilin ommella Tilda-kirjan ohjeilla muutaman muffinssin. Napit ompelin nappilangalla tiukasti kiinni (En tiedä onko se virallinen nimi langalle. Mutta tuo lanka on ihan huippua ja etenkin nappien ompelussa..se ei katkea, ei sitten millään. Vain saksilla sen saa poikki. Miksei kaikkia nappeja ommella tuolla langalla? Täytyypä laittaa kyselyä ... mm. Lindexille). Kovikekangas olisi ollut poikaa. Nyt muffinssit pullistelee ikävästi myös pohjasta, sillä halusinhan täyttää ne mahdollisimmat pulleiksi vanulla, jotta näyttäisivät muhkeilta päältäpäin.





Seuraavaksi ajattelin tehdä muutaman kakun. Mutta nyt harmittaa että nukuin koulussa matikantunnilla...en muista yhtään mitens ne ympyrän mitat taas laskettiinkaan..

Tilda-kirjojen parasta antia on olleet pikku ompeluvinkit ja niksit. Olen ommellut tähän asti vain vaatteita ja pienten hahmojen & pussukoiden ompelu on minulle ihan uutta. Ennen ompelin sydämetkin niin, että ensin leikkasin kankaasta kaksi sydämen muotoista palaa, ompelin oikeat puolet vastakkain ja käänsin. Vaan nytpä on niksit siihenkin puuhaan. Nyt piirrän, ompelen, leikkaan ja käännän. Ja saan niin paljon kauniimpia sydämiä ja niin paljon helpommin.